Merellä, järvellä ja joella. Suomenlahdella, Tuusulanjärvellä ja Keravanjoella.

Lämmin tuuli henkäilee ja lupailee kuhia ja niitähän on liikeellä. Porvoon merialueella olivat muutkin kalastavat löytäneet oikean spotit ja kuhaa oli hauen ohella kivasti liikkeellä. Kippari napittaa horisonttiin ja löytää parhaat ajolinjat.

Välillä väisteltiin isompia paatteja, ei otettu kontaktia.

Leppoisaa ja lämpöistä veneilyä hienossa säässä ja erinomaisessa seurassa. Valtteri on ensiluokkaista kalaseuraa. Siirryimme seuraavana päivänä kulttuurimaisemaan ihastelemaan lähijärven maisemia. Tärppejä saatiin ympäri järveä.

 Tuli hauki, ilme kertoo kaiken. Luulin vauraaksi kuhaksi. Haukeahan pitäisi osata arvostaa.. tämän kanssa yritin. Kala pääsi eräksi asti, fileoin ja tein ruodottomaksi parhaan kykyuni mukaan. Harjoitusvastustaja oli voissa paistettuna ihan OK, pari piikkiä iskeytyi kitalakeen. En ihan onnistunut ruotojen poistossa..

Valtterilla tärppäsi taas ja nyt oli toinen mittakuha tältäkin kalapaikalta saaliina. Varttikilon ahven oli jo tässävaiheessa saatu toiseltapuolen järveä.









Yritin vavalla puhkaista tuota tummaa pilvipeittoa. Melkein onnistui. Luontoäiti veti pidemmän korren ja poistuimme hämärän rajamailla pois pelipaikoilta vaikka muutama venekunta jäikin vielä onneaan kokeilemaan.

Takaisin joelle. Ah, hyttysparvet tervehtivät paksua nahkaani. Toivoin niiden tökkäävän kärsänsä kipeäksi. Jotenkin virtaava vesi viehättää. Siinä on jonkinlaista lumovoimaa, se muuttuu jatkuvasti, tuo mukanaan yllätyksiä. Löydätkö tuosta toisesta kovasta kalan? Juu, se löytyi siis helposti.

Joella olimme Roosan ja Valtterin kanssa. Mukana oli myös Tuukka poikansa kanssa. Valtteri oli epäkohtelias kalamies ja otti peräperää kaksi kirjolohta virvelillään. Muut jäivät tärpeille, kalat vetivät pidemmän korren. Vielä maistiaiskuva lämpimäisestä herkusta.