Heinä- ja elokuun vaihteessa kävimme mökillä ja siellä lasten kanssa venepilkittiin, heiteltiin virveliä ja laskettiin verkkoja veteen. Ahvenet tuntuivat olevan erittäin kiinnostuneita veneestä tarjottuun pilkkiin ja pohjan yläpuolella pompoteltuihin jigeihin. Pientä tuntui olevan aktiivivälineiden saaliit. Ahvenet olivat sellaisia sormenmittaisia miljoonaveljiä. Valtteri erikoistui läheisen lahdelman pikkuhaukien kiusaamiseen. Taisipa käydä niin, että peräti neljä haukea kävi Valtteria moikkaamassa!
Roosan mielestä laiturin viereen tulevien ahventen jallittaminen oli kaikkein hauskinta. Mukavahan näyttäytyvää kalaa on katsella kirkkaahkossa vedessä ja yrittää saada sitä haksahtamaan kiinni vieheeseen. Taisipa muutama ahven erehtyäkin.
Sillointällöin tuli pieni tauko siimojen liottamiseen kun piti vaihtaa uusi houkutin siiman päähän. Valinnan vaikeus oli joka ikinen kerta edessä kalapakkia pengottaessa.
Onneksi aina löytyi se varma ottipeli, joka piti laittaa kiinni siimaan ja kokeilla oltaisko samaa mieltä kalojen kanssa.
Eräänä iltana päätettiin kuitenkin heittää verkot veteen. Muutama verkko leviteltiin neljän metrin syvyiseen veteen, erään karikon läheisyyteen ja jäätiin yöksi ja aamuksi jännäämään tulisiko saalista. Seuraavana aamuna oli tuuli yltynyt ja aallot olivat äityneiksi rantaan asti pyöriviksi vaahtopäiksi. Lähdinpä siis yksin ilman lapsia tai Päiviä nostamaan verkkoja. Jos vaikka sattuisi putoamaan järveen niin eipähän ainakaan olisi huolehdittavaa muuta kuin itsensä takaisin rantaan.
Verkoista löytyi vedeneläviä ihan kivasti. Kilon painava lahna, pari haukea lokeille ja kahdeksan ahventa. Ahventen paino oli 2,5 kg, suurin yksilö oli 470grammaa ja 35,5 cm, eli ihan mukavan kokoinen tuo parhaiten saalistanut ja syönyt yksilö oli.
Varjot alkavat kuitenkin pikkuhiljaa pidetä ja on aika tehdä saadusta saaliista ruokaa. Kalojen putsaamisen aikana lokkiradion kautta kiiri tieto helposta ateriasta kaikille paikkakunnan lokeille. Komeita otuksia noi lokitkin, vaikka lokkeja ovatkin.
Nämä söivät mahansa täyteen ja paskoivat kiitokseksi kalanperkauspaikkani eli erään laakean kiven pikkasen sivummalla laiturista. Kiitos oikein kovasti.
Jossain vaiheessa on aika lähteä takaisin kotiin, vaikka olisikin kiva kalastella vielä vähän pidempään ja käydä tutkimassa vielä yhden niemen takana näkyvä karikon kuve.
Juuri tuon kiven takaa voisi vielä kokeilla tai jos se vaikka lymyilee tuolla pikkasen kauempana.
Vaikkapa tuon saaren sivustalla karikon vieressä?
Saaren ja mantereen väli näyttää kokeilemisen arvoiselta... jospa vielä siellä kävisi kokeilemassa.
Yhden Suomen telkkarissa pyörineen kalastusohjelman loppukommentti meni jotenkin näin: And there is another river somewhere! Ainahan kalamiehen tekee mieli käydä vielä seuraavan joenmutkan takana kokeilemassa tai seuraavan saaren takana. Yhtään ei kuitenkaan tee mieli käydä kokeilemassa sitä viereistä järveä, jonka rannoille ei ole mökkejä ja eipä siellä koskaan kukaan kalastelekaan ;)
Varjot siis pitenivät ja oli aika startata Volle kotia kohti. Romppeet autoon ja perhe perään, VAMOS! Tässä vaiheessa on hyvä siteerata Eppuja: Maantiellä kuljen jossain, perseeni alla nuo, pollet bensaa juo!
Tähän herkkään kuvaan on hyvä päättää tämä kalareissu ja jäädä odottelemaan uutta vähintään yhtä antoisaa reissua.
Ihan syötävän kokoisia kaloja ja varsin upeita luontokuvia. Roosa ja Valtteri on omineet hyvän harrastuksen.
VastaaPoista