Muutama kerran olen ehtinyt käydä kuluvalla kaudella pilkillä ja kun en viimetalvena oikein ollut pilkkimisestä innostunut tuntuu tämäkin kalastusmuoto entistä hauskemmlata. En tarkemmin määrittele reissujen ajankohtia tai paikkoja, annetaan kuvien puhua.
Valtteri veti totutusti kauden ekat pilkkikalat ja pisteet. Lajeina olivat tälläkertaa ahven, särki ja kiiski. Oikeanpuoleisessa kuvassa oma aloituskalani.. kiiski ja sormet limassa!
Reissu jatkui oikein hauskoissa merkeissä. Ennen evästaukoa siiman päässä potki oikein ponnekkaasti ja jäälle pullahti 300gramman ahven. Tuota kokoluokkaa pitäisi saada kymmenkunta, niin pääsisi pienemmällä perkaamisella. Onneksi Valtterikin sai limata sormensa kiiskinlimaan. 
 |
| Valtterin saama 150 grammainen |
Pieni tauko on aina paikallaan ja makkara maistuu, savu kirvelee silmiä muutenkin on mukava olo. Tässä vaiheessa reissu oli jo loppupuolella ja oli hyvä suunnitella seuraavaa reissua ja taukovoimistella.
Pienen jumpan jälkeen jaksaa taas istua innolla reiän äärellä ja tuijottaa vavan kärkeä, toivoa kärjen taipumista ja painoa siiman päässä.
Seuraava reissu suuntautui myös Porvoon merialueelle ja kuinkas muuten. Valtteri avasi pelin kiiskillä. Ilmekin kertoo hämmästyksestä. Liekö kiisken julma koko säikäyttänyt kalamiehen?
Olin jo kyllästyä pilkkimään mutta kunnon kopaisu siimanpäässä, vieheen vaihto ja pilkkienkka 1,3 kg oli jään päällä.
Valtteri nosti jäälle kiisken ja noston tuoksinnassa siimakin sotkeutui pipoon. Paransin pilkkikalaennätystä toistamiseen samalla reissulla. Tasan kahden kilon hgauki tälläsi tasapainoon ja hetken kättä väännettyämme tuon maastopukuisen kaislatorpedon kanssa se sätki hävinneenä jäällä. Olin tyytyväinen, nyt pääsen tekemään haukipihvejä, oi niin maistuvia!
Yksi keikoista oli arki-illan madepilkkireissu erääseen salaistakin salaisempaan paikkaan. Tuosta reissusta en edes uskalla enempää kirjoittaa etten paljasta mitään. Annetaan kuvien puhua. ps. kuvien exif-tiedot on poistettu ja puhdistettu ;)
Susien ulvonnan saattelemana hiihdimme täydessä pimeydessä kilometritolkulla mittaamatonta jäälakeutta. Välillä jouduimme tarkistamaan sijaintimme kartan ja kompassin avulla, ettemme olisi ajautuneet vieraan valtion alueelle. Onneksemme tälläkertaa karhut eivät ahdistelleet matkantekoa.
Tämän naputtelun voikin päättää pariin tunnelmakuvaan aamun ahvenreissulta. Mikäs sen hienompaa kun seurata auringon nousua (jälleen tuolla mittaamattomalla jäälakeudella, kotkien kaarrellessa ympärillä), odottaa ahvenen tälliä pilkkiin ja hengittää raikasta meri-ilmaa. Kiitos mukavasta reissusta mukana olleille kalakavereille. Reissun välinetappiona voidaan todeta hauen katkaisema pilkkivapa.
 |
| Kuvan mustat läiskät ovat pilkkikavereita. |
