torstai 25. lokakuuta 2012

Vuohijärvelle isän ja Valtterin kanssa






Seuraava reissu suuntautui Vuohijärvelle ja mukaan lähtivät isäni  ja Valtteri. Lauantaina aamusella kohti Kymenlaaksoa ja Kouvolan kaupunkia. Vene laskettiin tutusta paikasta vesille ja vuoden tauon jälkeen taas oltiin Vuohella kalassa. Lauantain ohjelmaan kuului verkkojen lasku ja hieman veneilyä ja kalastusta. Lauantai oli kalaton mutta sunnuntaina aamulla oli verkoissa muutama muikku, 30cm siika, pieni made, pari miljoonaveljeä ja pieni kuore. Kiitoksia naapurin kokeneelle verkkomiehelle verkotuksesta. Vuohijärven muikut ovat järkyttävän suuria. Keskellä kuvaa loikoileva siika ei ole paljoa suurempi kuvan alareunan suuria muikkuja. Muikkuverkkoon oli eksynyt myös limamikko eli made.

Sunnuntaina Valtteri halusi lähteä kalaan ja kohdekalana oli tietysti hauki. Laitoimme Valtterille siimanpäähän legendaarisen maineen kalamiesten keskuudessa saaneen lusikkauistimen. Voit päätellä kuvista vieheen merkin, mallin ja värin. Läheiseltä kaislikolta Valtteri innostui napsimaan haukia sellaista tahtia etteivät muut oikein ehtineet itse kalastaakaan.

Valtterin omat kommentit tapahtuneesta.
No noi hauet tuli melkein peräkkäin. Hauki potki aika paljon..... Ikä 2+4+2=8 vuotta.


























Ylösoton jälkeen kalat tietysti pääsivät uimaan takaisin järven aaltoihin. Valtteri kommentoi kalan päästettyään "ne sukeltaa ihan suoraan pohjaan" Haavimieskin sai välillä hengähtää.



















Maanantaina aamulla oli taas verkkojen kokemisen aika. Laitettiin vähän suurisilmäisemmät verkot kuuden metrin veteen ja oltiin toiveikkaina siikojen kanssa. Siiat olivat fiksumpia tai sitten me laskettiin ne verkot kalojen pyrstöpuolelle. Verkoissa oli kolme puolenkilon särkeä.


Järven vesi oli 9,8 Lowrance astetta eli lämpimämpää kuin ilma. Yö oli ollut kylmä ja Celciukset olivat käyneet komeasti pakkasen puolella. Aamuaurinko vasta lämmitteli veneenkin tuulilasia sulaksi.


Pikkasen veneiltiin verkkojen ylösoton jälkeen ja käytiin kokeilemassa oliko hauet jo hereillä. Nukkuivat eivätkä olleet kiinnostuneita pyydöistämme. Ajoimme takaisin rantaan ja tutkimme rantaa, näkyisikö vaikkapa pieniä kaloja? Minneköhän mentäisi kalaan seuraavaksi? Olisikohan suuntana meri ja isot hauet?



Tuusulanjärven Urheilukalastajien syysretkellä Pernajassa.

Syksy tulla jolkottaa ja kalakelit paranevat viikko viikolta. Pääsimme osallistumaan Valtterin kanssa TJUK:n syysreissulle Solkullan leirikeskukseen. Solkullan leirikeskus sijaitsee Pernajassa, Sarvisalon eteläkärjessä aivan lähellä hyviä kalavesiä. Kovin pitkälle ei tarvitse ajaa veneellä päästäkseen pelipaikoille. Perjantaina starttasimme kohti leirikeskusta vene auton perässä pomppien. Olin jo etukäteen hieman tutkaillut alueen tyyppiä ja odotukset olivat korkealla. Perjantaina saimme veneen laskettua vesille mutta pimeä yllätti. Saimme kaikki yhdeksän venettä hädintuskin mahtumaan leirikeskuksen omaan rantaan.

Perjantaina pauhasi ihan näppärä syysmyrsky. Tuulta oli joidenkin tietojen mukaan puuskissa 17m/s ja yöksi oli odotettavissa sadetta, tuulta ja aaltoja. Veneet laitettiin yöksi vetämään henkeä lauantaita varten.

Lauantai valkeni kirkkaana ja mietotuulisena. Hieman oli kalakeli muuttunut retkikeliksi. Tuusulanjärven Urheilukalastajat olivat samassa paikassa vuotta aiemmin ja ihan samanlainen sää oli ollut tuolloinkin. Perjantaina tuulta ja myräkkää, lauantaina nätimpää keliä ja huonoa kalantuloa.

Lauantaina heräsimme kohtuulliseen aikaan ja valmiin aamupalapöydän jälkeen suuntasimme vesille. Herkullisen näköisiä kaislikoita, kivikoita, virtapaikkoja, kapeikoita, niemenkärkiä ja vaikka mitä koluttuamme aikamme oli saalispussi edelleen nollilla. Aikamme veneiltyämme ja erilaisia paikkoja tutkiskeltua havahduin kuin unesta. Tunnistin veneen keulan edessä olevan merialueen vaikka minun ei pitänyt tuntea koko aluetta. Löysimme itsemme Pellingin lossisalmesta! Päätimme pitää tauon ja syödä eväät. Venekuntamme nuorin alkoi osoittamaan hyytymisen merkkejä. Nälkä hiipii ja kalaa ei tule.














Evästauolla punottujen juonien ja taktiikkapalaverin jälkeen lähdimme toiveikkaampina takaisin vesille. Välillä pilkittiin veneestä, uisteltiin ja heitettiin viehettä eikä kalan kalaa tullut.  Paikanvaihto ja vieheen värin täysmuutos antoi vihdoin ensimmäisen kalan. Hauki veneessä! Kuvan horisonttikin kääntyi vinoon kiloisen kalan veneeseen noston yhteydessä.

Näitä pikkuhaukia nousikin veneeseen muutama mutta ne suurimmat jäivät pelkiksi veret seisauttaviksi tärpeiksi.















Lauantai kääntyi pikkuhiljaa illan puolelle ja haukia kävi veneessä kymmenkunta. Kuvauksen ja ihmettelyn jälkeen kaikki kalat saivat vapautensa takaisin ja lupasivat purra vieheitämme kun ovat yli kymmenkiloisia.

Sunnuntai valkeni lauantaitakin kirkkaampana ja odotukset saaliille olivat heikot. Lähdimme saamiemme vihjeiden perusteella kokeilemaan muutamaa "varmaa" paikkaa. Muutamalle venekunnalle oli Ahti suosiollinen ja kaloja olivat saaneet ihan mukavasti. Suurin saatu hauki painoi 5,5kg, ahven 760gr ja kuhalle saatiin noteeraus "reilu kilo". Yli neljän kilon haukia saatiin kuusi kappaletta.


















Otetut hauet fileoitiin ja laitettiin pussiin. Kuka halusi haukea kuka ei. Sunnuntai oli siis kamojen kasauspäivä ja kotiinlähtö alkoi olla lähellä. Mukava reissu vaikka kalaa tulikin aika heikosti.