Tuossa mutkassa on usein asukkaita, melko mukavan kokoisiakin. Parin kesän takaa on tuosta mutkasta veret seisahduttava muistikuva. Seisoskelin pitkillä saappailla matalassa sisäkurvissa, ilta alkoi hämärtyä ja heittäminen alkoi olla hankalaa. Vaihdoin pintakulkuiseen pieneen vaappuun, josta oli mennyt uintilevy poikki. Todellinen käsialaviehe siis! Tein lyhyitä heittoja eri suuntiin ja seurailin uistinta sen kulkiessa lähellä jalkojani. Samalla hetkellä jokin melko kookas iski kiinni uistimeen ja aivan jalkojeni juuressa. Jumantsuika että oli mennä hätäkakka kahluusaappaaseen. Sydän löi muutaman kerran peräperää tai jätti lyömättä, en muista, oli pikkupaniikki. Kala riuhtaisi viehettä ja vapa oli kirvota vielä hetki sitten levollisen kalamiehen käsistä. Hubaa kesti muutama sekunti, kala vei ja minä vikisin, kunnes siima löystyi ja minä palasin takaisin todellisuuteen. Verenpaineiden tasaannuttua ja käsien vapinan loputtua kiipesin joenpenkalle. Lähdin nukkumaan yhtä kokemusta rikkaampana.
Tuolta edellisen kuvan sillalta ylävirtaan siirryttäessä on miellyttävä koskijakso. Koski on matala ja erittäin vaikeasti kalastettava. Kalat koskessa ottipaikkojen luona ovat säikkyjä ja kaikkoavat varomatonta kalastajaa. Visuaalisesti upea paikka. Yksi niistä paikoista, joihin aina pysähdyn katselemaan joen virtausta.
Koski on paikkapaikoin matala mutta niin viihdyttävä.
Tämä pikkukoski ei varmasti tarvitse enempiä selittelyjä. Sopivalla vedellä näiden kivien ympäristö on kokeilemisen arvoista. Arvaa missä kala luuraa matalamman veden aikana? Oikein, hyvin arvattu!
Kunnon kalamiehellä mieli kaihertaa aina joen seuraavan mutkan taakse kurkkaamaan, olisiko siellä vielä paremman oloinen ottipaikka?
Seuraavassa kuvassa yksi näistä koskista vielä toisesta suunnasta. Näiden rannalla voisi viettää aikaa pidempäänkin.
