Keravanjoen ravustusta, haukia ja kaatosadetta

Rapu rapurapurapurallaa! Taas on metsästetty saksiniekkoja, haukia kiusattu ja kastuttu kalareissussa oikein totaalisen täydellisesti. Aloitetaan vaikka kosteasta kalareissusta. Päätettiin Valtterin kanssa lähteä kokemaan rapumerrat ja samalla ongitaan syötit mertoihin ja veneen perässä voisi näillä soutumatkoilla hinata vaikka viehettä.

Potkaistiin vene vesille, päästiin parisataa metriä, parkkeerattiin vene kaislikon sisään. Tässäpä olisi hyvä paikka napata rapusyötit. Muuten ihan hyvä paikka mutta aika rapsakka sadekuuro pääsi yllättämään. Ei ehtinyt enää soutaa mihinkään kunnolliseen suojaan... sadetakki korville ja uutta matoa koukkuun :)

Sateen hieman tauottua eli noin puolentunnin kaatosateen jälkeen veneen pohjalla oli 20 cm vettä, toistakymmentä ahventa, kymmenkunta särkeä, parikymmentä sorvaa ja muutama salakka. Isi onki lisää kaloja ja Valtteri hihkui onnellisena "hei täähän on tosi hyvä akvaario!" Sateen muututtua vähemmän kaatosateeksi heitettiin vieheet veneen perään ja veneen kokka kohti rapumertoja. Saappaissa tuntui mukavan kostealta, takapuolen ja veneen tuhdon välissä litsahteli litimärät housut ja selkää pitkin valui vesi jostain sadetakin revenneestä saumasta. Valtterin mielestä oli aika kivaa, vaikka pikkasen välillä vilu hytisyttikin.

Kummasti tuli lämpimämpi olo kun ensimmäinen  verkkopuikkarin kokoinen limatorpedo löi hampaansa Valtterin uistimeen. Tuo maastopukuinen vedenelävä pääsi veneakvaarioomme. Enää ei kuulemma ollut hyvä laittaa sormia kalojen sekaan.

Alkoi ilmeisesti väsy ja vilu nousta saappaanvartta pitkin nuoren kalastajan mieleen. Yritin piristää kommentoimalla jotain kuvassakin näkyvästä sateenkaaresta ja sateen taukoamisesta. Taisinpa tokaista jotain, että on muuten hyvä kun koskaan ei tule kahta sadetta peräkkäin. Enemmän mielialaa kohotti kuitenkin kohta kuvanoton jälkeen kiinni napannut toinen kaislatorpedo, ensimmäistä mallikalaa kymmenisen senttiä pidempi mutta isompi kuitenkin. Kotona mentiin lämpimään suihkuun molemmat kalamiehet ja naureskeltiin mokomallekin sadekuurolle. Illalla sitten olikin taas hauki roikkumassa portaikossa...

Tälläkään sateisella reissulla ei jääty ilman rapuja. Nyt keittämistä odottaa parikymmentä saksiniekkaa, joista kaksi suurinta olivat 12cm ja 13,5cm. Saavat loikoilla saavissa sunnuntaihin ja haetaan vielä sunnuntaina aamulla lisää muutama kaveri. Roosan kanssa putsaillaan ja laitetaan tarjolle. Paahtoleipää, sitruunaa ja täplärapua NAM! Tulkaa nyt ihmiset ravustamaan tänne Keravanjoelle. Ravustaa voivat kaikki luvan hankkineet rapujenystävät.