Urbaanikalastusta Helsingissä

Maanantaina 11.7 Weasleyn veljekset eli Harry Potter-elokuvan näyttelijät tulivat pääkaupunkiimme Helsinkiin tervehtimään fanejaan. Meidän perheestä Roosa ja Päivi lähtivät dallailemaan Helsingin katuja ja ihmettelemään oikein elokuvatähtiä. Valtteri ja minä päätimme tehdä jotain ihan fiksua. Pakkasimme autoon mato-onget, syötit, pilkkivavat ja muut vermeet. Roosa ja Päivikin mahtuivat mukaan sille edellä mainitulle omalle kierrokselleen. Kippasimme mammat Senaatintorin kulmalle ja itse suuntasimme rantaan. Napsuttelin tarvittavan määrän kolikoita parkkimittariin ja laatureissu Helsinkiin voi alkaa.

Aloittelimme kuvan paikasta. Valtteri nappasi särjen ja syötti paikallisia kaloja madoilla. Aurinko paistoi ja tuuli oli leppeää, kala söi matoa. Ah, voiko elämältä enempää toivoa?

Eipä aikaakaan kun Valtteri nappasi kohdekalan. Taas sai paikalle tullut lokki purtavaa. Lokkia oli mukava seurata. Taisipa ollut aiemminkin seuraillut kalastajien puuhia. Aina kun vapa nousi ripeästi se teki kaarroksen tarkkailupaikaltaan siltä joltain "ystävyyden patsaan" päältä. Valtterin kalan jälkeen noita sitten napsahteli enemmänkin.

Mikäpäs siinä. Ongitaan sitä mitä tulee! Näitä pikkuisia onkiessa voi kokoajan odotella sen suuremman tärppiä. Pienempienkin tärppi on ihan kiva... semmoinen tomeran napakka ja määrätietoinen. Mulle uusi lajipiste vuodelle 2011, mustatäplätokko.


 Pikkasen siirtyiltiin paikasta toiseen ja seuraava lajipiste rapsahti pussiin eli pasuri 17,8cm. Jotenkin noloa saada vasta nyt tämä pasuripiste.

Paikanvaihto ja uudet lajit tähtäimeen lähinnä ajatuksen tasolla. Todellista yritystä ei oikein ollut mutta naatiskeltiin. Valtteri koukutti ahvenen ison veneen läheltä. Joku tuli kertomaan että tuo olisi kalastuskieltoaluetta. Voipi hyvinkin olla. Helsingin kalavesien kartan mukaan tuossa on joku pieni kielletty kalastusalue. Tekemämme rike ei varmaan ole suurensuuri.

Mulle napsahti lajipiste kuluvalle vuodelle ja elämänpinna mustatokosta. Oli oikein hyvä lajinsa yksilö eli todella musta vedestä noustuaan. Lopullisen lajitunnistuksen antoi kuvan perusteella Olli Varhimo. Kiitos hänelle tuosta varmistuksesta. Mustatokon pituus oli 6,9 cm eli kyseessä on aikamoinen peto!

 Taas vaihdettiin paikkaa mutta aika rauhassa saatiin ongiskella. Varovaisia tärppejä lukuunottamatta saimme lillutella varpaitamme merivedessä. Valtteri halusi jälleen maistaa vettä, YÄK! Varpaat pitivät puoliväliin sääriä ulottuvista ohiajavien veneiden aalloista. Onneksi poika ei luiskahtanut uimaan aallon mukana.

Valtteri tuumasi, että aika pelottavaa olla tuolla potkurin alla. Jos se vaikka kaatuisi päälle! Luulenpa ettei sitä vaaraa ole.

Ankkurin Valtteri ajatteli ottaa mukaan kotiin isin veneeseen. Onneksi ei hievahtanutkaan. Ei olisi ankkuri mahtunut auton takakonttin :)

Ihasteltiin verkkoaidan takaa poliisiveneitä ja todettiin veneet Kelokoskella tehdyiksi FASTEREIKSI! Poliisilla on siis laatuveneitä. Paikalla ollut merihenkinen sinivuokko kutsui meidät aidan sisäpuolelle vaikka aidassa lukikin teksti: ASIATTOMILTA PÄÄSY KIELLETTY! Me olimme vissiin riittävän asiallisen näköisiä. Meille esiteltiin venettä alta ja päältä ja jokapuolelta. Valtteri sai ajaa veneellä kierroksen siinä läheisessä satama-altaassa. Laitettiibn oikein uistimet vetoon mutta kala ei oikein ollut otillaan. Pitää oikein kiittää Helsingin venepoliisia oikein miellyttävän informatiivisesta toiminnasta.

Reissus Urbanissimus ei vielä päättynyt tähän. Tälläsimme itsemme kauppatorin kulmalle siihen altaan reunalle, johon voi vaikka omalla veneellä tulla parkkiin hetkeksi. Valtteri nykäisi kanavasta särjen ja turistit pällistelivät.

 Tähän päättyi urbaanireissumme. Minulta kärähti naama inkkarityyliseksi. Muilla oli hauskaa muttei minulla. Reissun taka-ajatuksena oli pieni Kalamaratonin esittely Valtterille. Jospa jossain vaiheessa, jonain vuonna...