sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Kevätjäillä pilkillä

Kalassa on kiva käydä vaikka ei paljon saalista saisikaan. Saaliin korvaa aurinko, hiljaisuus ja se, että voi vaan olla ajatustensa parissa ja ihmetellä. Ajatus lepää... joo mutta muutama kilo komeita ahvenia olisi ihan tervetullut bonus.


Jospa lähdetään liikkeelle ihan alusta. Tarkoitus oli ihan pikaisesti tuoda mökiltä puukuorma kotiin ja tulla samantien kotiin. Melkein onnistuttiin. Lauantaina aamulla lähdimme tuttavaperheen kanssa kohti itää. Aurinko heräili, nousi ja paistoi. Aurinkorasvaa nassuun ja tummat lasit silmille. Odotukset olivat korkealla niinkuin aina kalaan lähdettäessä. Kalamieshän on ikuinen opportunisti.


Järven päällä hohtava hanki oli lähes koskematon. Kettujen ja jänisten jälkiä risteili saarten kupeilla ja selkien yli. Muita pilkkijöitä ei näkynyt, ei näkynyt edes vanhoja pilkkiavantoja. Naapurin verkot olivat ainoat elonmerkit jäällä.


Eloa oli myös verkkoihin tarttunut. Haukia ja lahnoja. Suurin hauki oli hieman vaille 3kg.


Pilkkivä seurueemme kolme lasta ja kolme aikuista kairailivat reikiä tasaisin välein lähisaaren ympäri. Hiljaista tuntui olevan jään alla. JHään päälä oli vilskettä ja vipinää kuin korvatunturilla pahimman sesongin aikana :) Muutamassa paikassa mormuskavavan hentoa kärkeä hieman heiluteltiin.. jotain elämää oli jään alla.


Kuljettiin, kairattiin ja pilkittiin ja taas sama uusiksi.


Välillä kavimme heittämässä hernekeitot naamariin ja taas takaisin jäälle.


Kokeilimme vanhoja uusia paikkoja, saatin vinkkejä...


ja eipä aikaakaan, kun Valtteri nykäisi tyylilleen ominaisella tavalla viileästi kommentoiden "mulla taitaa olla joku tuolla kiinni" ja siimaa avannosta lappaen jäälle. Kohtuullinen mormuskointisyvyys oli tuolla paikalla n.5 metrin huitteilla. Pikkusormen mittainen kiiski pyristeli koukussa.


Saatiin kaikki uutta intoa reikien kairailuun, ja eipä aikaakaan kun jäällä sätki toinenkin pikkusormen mittainen kiiski. Voi tätä kalantuloa!










Ilta jo alkoi hämärtyä, ilma viilentyä ja sauna oluineen kiinnostaa enemmän kuin sormenmittaiset kiisket, joita oli tuon päivän aikana tullut kokonaista kolme kappaletta.

Ihan ilman kalaa ei kuitenkaan jääty. Kyllähän kiiskikin kala on ja siitä kai saa hyvän kalakeiton liemen. Mutta ne kalat uupuvat kalakeitosta eikä kolmesta pienestä kiiskestä varmaan saa edes liemitarpeita. Naapurin verkoista saatu hauki fileiksi ja folioon. Takan hiilloksella kala kypsäksi ja nassuun. Tarinan ja reissun lopuksi pieni kuvakimara. Sauna odottaa, pitää rientää.







Mikä hauskinta, kotiin saavuttua ja tavarat purettua ihmettelin outoa kajoa taivaalla. GHämmästyksekseni huomasin revontulet! Näitähän piti heti kuvata kun en ole ennen täällä etelässä revontulia nähnyt.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti