Tuusulanjärven Urheilukalastajien syysretkellä Pernajassa.

Syksy tulla jolkottaa ja kalakelit paranevat viikko viikolta. Pääsimme osallistumaan Valtterin kanssa TJUK:n syysreissulle Solkullan leirikeskukseen. Solkullan leirikeskus sijaitsee Pernajassa, Sarvisalon eteläkärjessä aivan lähellä hyviä kalavesiä. Kovin pitkälle ei tarvitse ajaa veneellä päästäkseen pelipaikoille. Perjantaina starttasimme kohti leirikeskusta vene auton perässä pomppien. Olin jo etukäteen hieman tutkaillut alueen tyyppiä ja odotukset olivat korkealla. Perjantaina saimme veneen laskettua vesille mutta pimeä yllätti. Saimme kaikki yhdeksän venettä hädintuskin mahtumaan leirikeskuksen omaan rantaan.

Perjantaina pauhasi ihan näppärä syysmyrsky. Tuulta oli joidenkin tietojen mukaan puuskissa 17m/s ja yöksi oli odotettavissa sadetta, tuulta ja aaltoja. Veneet laitettiin yöksi vetämään henkeä lauantaita varten.

Lauantai valkeni kirkkaana ja mietotuulisena. Hieman oli kalakeli muuttunut retkikeliksi. Tuusulanjärven Urheilukalastajat olivat samassa paikassa vuotta aiemmin ja ihan samanlainen sää oli ollut tuolloinkin. Perjantaina tuulta ja myräkkää, lauantaina nätimpää keliä ja huonoa kalantuloa.

Lauantaina heräsimme kohtuulliseen aikaan ja valmiin aamupalapöydän jälkeen suuntasimme vesille. Herkullisen näköisiä kaislikoita, kivikoita, virtapaikkoja, kapeikoita, niemenkärkiä ja vaikka mitä koluttuamme aikamme oli saalispussi edelleen nollilla. Aikamme veneiltyämme ja erilaisia paikkoja tutkiskeltua havahduin kuin unesta. Tunnistin veneen keulan edessä olevan merialueen vaikka minun ei pitänyt tuntea koko aluetta. Löysimme itsemme Pellingin lossisalmesta! Päätimme pitää tauon ja syödä eväät. Venekuntamme nuorin alkoi osoittamaan hyytymisen merkkejä. Nälkä hiipii ja kalaa ei tule.

Evästauolla punottujen juonien ja taktiikkapalaverin jälkeen lähdimme toiveikkaampina takaisin vesille. Välillä pilkittiin veneestä, uisteltiin ja heitettiin viehettä eikä kalan kalaa tullut.  Paikanvaihto ja vieheen värin täysmuutos antoi vihdoin ensimmäisen kalan. Hauki veneessä! Kuvan horisonttikin kääntyi vinoon kiloisen kalan veneeseen noston yhteydessä.

Näitä pikkuhaukia nousikin veneeseen muutama mutta ne suurimmat jäivät pelkiksi veret seisauttaviksi tärpeiksi.

Lauantai kääntyi pikkuhiljaa illan puolelle ja haukia kävi veneessä kymmenkunta. Kuvauksen ja ihmettelyn jälkeen kaikki kalat saivat vapautensa takaisin ja lupasivat purra vieheitämme kun ovat yli kymmenkiloisia.

Sunnuntai valkeni lauantaitakin kirkkaampana ja odotukset saaliille olivat heikot. Lähdimme saamiemme vihjeiden perusteella kokeilemaan muutamaa "varmaa" paikkaa. Muutamalle venekunnalle oli Ahti suosiollinen ja kaloja olivat saaneet ihan mukavasti. Suurin saatu hauki painoi 5,5kg, ahven 760gr ja kuhalle saatiin noteeraus "reilu kilo". Yli neljän kilon haukia saatiin kuusi kappaletta.

Otetut hauet fileoitiin ja laitettiin pussiin. Kuka halusi haukea kuka ei. Sunnuntai oli siis kamojen kasauspäivä ja kotiinlähtö alkoi olla lähellä. Mukava reissu vaikka kalaa tulikin aika heikosti.